Pahin flunssa meni ohi, mutta niiskututtaa vieläkin, joten treeneihin en ole päässyt kiinni ihan toivotulla tavalla. Tiistaina ja torstaina treenailin kevyesti ja perjantaina tein nopeasti muutaman sarjan jalkoja + afrotanssitreenin päälle. Tanssi ja eilinen kävely tuntuivat jotenkin niin heikottavilta, että päätin sitten himmailla tämän päivän ihan täysin (ja kanavoida valveillaoloajan wc:n pesemiseen, jee).
Alkuviikkoa hidasti lisäksi eräs insidentti. Viime vuonna kärsin toistuvasti mahakivuista ja ruoansulatushäiriöistä, joiden aiheuttajaksi epäilin synteettisiä makeuttajia. Jätinkin lähes kaikki makeutusaineet pois, ja samalla poistuivat kipuilutkin. Nyt kuitenkin flunssassa erehdyin kiskomaan ihan hurjan määrän light-limua, ja kappas vain: maanantaina iskivät hirvittävät krampit ja imeytymisongelmat, joita seurasi monta ruokahalutonta kuvotuspäivää. Ilmeisesti nyt elimistö alkaa olla tarpeeksi puhdistautunut tuosta shokista, sillä ruoka maistuu jo melkein normaalisti eikä jokaista ruokailukertaa seuraa etova olo. Kramppipotilaana ei ollut kivaa, mutta nyt tiedän varmasti, etteivät makeuttajat minulle kerta kaikkiaan sovi.
Yksi viikolla minua ilostuttanut asia on ollut kevään hidas hipuminen lähemmäksi. Valoa on jo enemmän, ja tämän ovat huomanneet paitsi linnut, viime huhtikuussa ostamani Bonsaikin. Tuo viheliäinen puska on nimittäin alkanut kasvattaa vaaleanvihreitä versoja ilman lannoitusta ja suihkuttelua! Olin alusta asti varma, että onnistun vaativaksi haukutun bonsain listimään alta aikayksikön, mutta tämä yksilö alkoi suorastaan rehottaa viime kesänä ja säilyi ihan kohtuullisen hyvinvoivana myös läpi talven, vaikkemme edes sitä mitenkään erityisen säännöllisesti kastelleet tai hoivanneet (jos kohta meidän Kiinanjalavamme nyt ei taida niitä vaativimpia lajikkeita olla). Koska minulla ei ole minkäänlaista trimmaustaitoa, bonsai on ruma ja kasvaessaan varsinainen rehottava puska. Olen silti liian iloinen sen pelkästä olemassaolosta jaksaakseni harmitella sen ei-jalostunutta ulkomuotoa.
Ensi viikolla ohjelmassa olisi jaksamiseen mukaan treenejä (toivottavasti kuitenkin ainakin neljä), ehkä ylimääräistä aerobista ja myös telinevoimistelua. Ainakin tämän viikonlopun perusteella pyöräilyt saattavat jäädä vähemmälle, sillä sää ja siitä johtuen myös pyörätiet ovat aivan kamalia. Ensi viikolla myös töissä saadaan viimeinkin valmiiksi urakan ensimmäinen vaihe, joka onkin kyllä jo aika hyvin uomissaan. Koulutöiden puolesta viikko on kevyehkö. Toivottavasti ehdin kirjoitella hieman syvällisemmin jonakin arki-iltana!
Yksi viikolla minua ilostuttanut asia on ollut kevään hidas hipuminen lähemmäksi. Valoa on jo enemmän, ja tämän ovat huomanneet paitsi linnut, viime huhtikuussa ostamani Bonsaikin. Tuo viheliäinen puska on nimittäin alkanut kasvattaa vaaleanvihreitä versoja ilman lannoitusta ja suihkuttelua! Olin alusta asti varma, että onnistun vaativaksi haukutun bonsain listimään alta aikayksikön, mutta tämä yksilö alkoi suorastaan rehottaa viime kesänä ja säilyi ihan kohtuullisen hyvinvoivana myös läpi talven, vaikkemme edes sitä mitenkään erityisen säännöllisesti kastelleet tai hoivanneet (jos kohta meidän Kiinanjalavamme nyt ei taida niitä vaativimpia lajikkeita olla). Koska minulla ei ole minkäänlaista trimmaustaitoa, bonsai on ruma ja kasvaessaan varsinainen rehottava puska. Olen silti liian iloinen sen pelkästä olemassaolosta jaksaakseni harmitella sen ei-jalostunutta ulkomuotoa.
Ensi viikolla ohjelmassa olisi jaksamiseen mukaan treenejä (toivottavasti kuitenkin ainakin neljä), ehkä ylimääräistä aerobista ja myös telinevoimistelua. Ainakin tämän viikonlopun perusteella pyöräilyt saattavat jäädä vähemmälle, sillä sää ja siitä johtuen myös pyörätiet ovat aivan kamalia. Ensi viikolla myös töissä saadaan viimeinkin valmiiksi urakan ensimmäinen vaihe, joka onkin kyllä jo aika hyvin uomissaan. Koulutöiden puolesta viikko on kevyehkö. Toivottavasti ehdin kirjoitella hieman syvällisemmin jonakin arki-iltana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti