perjantaina, kesäkuuta 15, 2007

Normaali elämä

Jesh, pääsykoekirjojen lukua - none, pääsykokeita yksi kappale jäljellä ja elämä tuntuu taivaalliselta ilman velvollisuuspaineita, joita onkin ollut sitten kuukausikaupalla ja riittämiin. Nyt siis seuraa paluu elämän ääreen ja aikaa on viimeinkin käyttää urheiluun, yksityiselämään ja kaikkeen kivaan ja miellyttävään tekemiseen. Sivuhuomautuksena tosin, että ei pääsykoekirjojen lukukaan mitään kärsimystä ollut, vaan kyllä osa kirjoista vahvisti entisestään halua istua luentosalin penkeillä syyskuun alussa (jos kohta osa kirjoista myös tuota halua heikensi, ainakin tiettyjen aineiden kohdalla).

Nyt homma on sitten edennyt niin, että yo-juhlat kohensivat talouttani loisteliaalle tasolle ja tällä hetkellä ei ole muuta stressattavaa kuin se, heittääkö kutsu yhteenkään oppilaitokseen. Jyväskylän kokeet nyt siis vielä ovat käymättä, ja sinne haluankin eniten. Maanantain jälkeen on joku käsitys siitäkin, onko ylipäätään mahdollisuuksia sinne valittujen joukossa olla (ehkä). Töiden tekeminenkään ei tunnu mitenkään stressaavalta, kun ei koko ajan tarvitse olla väsynyt ja repiä vuorokaudesta 25-tuntista täyttääkseen kaikki omat odotuksensa itseään kohtaan.

Treenit ovat, odotetusti, kulkeneet hivenen paremmin tämän parin viikon lomalta tuntuneen ajan aikana. Viimeisen viikon ajan päiväohjelma on näyttänyt suunnilleen tältä:
Pe: Hidas, pitkä lenkki 90 minuuttia, kevyt uinti+kävely 15 min.
La: Vapaa
Su: Aerobinen, keskiraskas lenkki 30 min.
Ma: Jalka-selkätreeni suht pitkillä aerobisilla.
Ti: Käsipainoaerobic 55 min., kevyt juoksulenkki 45 min.
Ke: Ylävartalo-vatsatreeni 100 min.
To: lepo, lopulta kuitenkin lihaskuntoilua amk:n liikkumiskokeessa ja 40 minuutin kävelylenkki

Tänään olisi tarkoitus viedä läpi alavartalo-selkätreeni ennen töihin menoa kahdelta. On hienoa, että voi parhaimmillaan liikkua kaksikin kertaa päivässä ilman, että aika loppuu kesken. Sellainen ei ole oikein kevään aikana tullut kuuloonkaan.

Mitä muutoin sitten kuuluu? Selväksi on kai käynyt, että olotila on varsin kevyt ja kesäkin parhaimmillaan. En tiedä, mitä merkittävää haluaisin kertoa. Kiteytettynä kuitenkin kai on niin, että voin väittää olevani kaikkeen tyytyväinen ja niin pelottavaa kuin se onkin sanoa - onnellinen, joskin olen sitä kyllä kokenut koko ajankin olevani. Erona on kai vain se, että nyt voin todella nauttia tilanteesta, kun ei ole koko ajan kiire jonnekin.

Ja onhan kesä.