tiistaina, helmikuuta 12, 2008

Ihan vain hyvän harjoituksen vuoksi

No kylläpä nyt tekee mieli kirjoittaa treeneistä! Ihan oikeasti, nyt tuntuu hyvältä (lukuun ottamatta jalkojen täydellistä jumiutumistilaa eiliseltä..). Kai kaikki ylirasitusoireilut ja flunssat ovat nyt viimein taittumassa, kun harjoittelu maistuu ja motivoi. Tänään kävin treenailemassa selkää, rintaa ja olkapäitä.

Lämmittelyksi olkapäiden pyörittelyjä ja kulmasoutua kevyellä tangolla

Ylätalja 25 kg, 12
Negatiiviset leuanvedot, 5
Ylätalja
25 kg, 12
30 kg 2 x 8
35 kg 3 x 6
30 kg 2 x 8
25 kg 2 x 12

Kulmasoutu käsipainoilla
12 kg 2 x 12
14 kg 8
16 kg 3 x 6 (ja tuntui kevyeltä - taitaa olla enkkakin)
14 kg 2 x 8

Penkkipunnerrus käsipainoilla, tekniikkaa
10 kg 3 x 10
8 kg 2 x 10

Viparit sivuille
5 kg 3 x 10
Sivuille + eteen Fodor-tyyliin
4 kg 12
3 kg 15

Vatsat laitteessa
25 kg 2 x 10
20 kg 3 x 15

Vatsat jumppapallolla
3 x 15

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvähyvä Saara!

Kävitkö liiksalla treenailemassa? Siellä on just toi ihana jumppapallo, jolla voi tedä mm. vatsoja.
Sama juttu täälläkin: tuntuu niin ihanalle kun treenit piiitkästä aikaa sujuvat. Mä en oikeastaan edes jaksa muistaa milloin viimeksi on kaiken kaikkiaan sujunut näin hyvin. Varmaan joskus ennen mun nilkan venähdystä.

Ehkä se lepo ja siltikin hyvin syöminen tekevät tehtävänsä! Ja luulen kyllä, että kun vihdoin, oikeastaan viimeisten kuukausien aikana oon otanut tuon palkkarin ihan jokaisen treenin päätteeksi (enkä vain silloin kun muistan tai silloin kun en pääse suoraan salilta syömään), se auttaa palautumaan huomattavasti paremmin.

Stash kirjoitti...

Juu, liiksallapa minä. Aikanaan aloittamassani ohjelmassa oli paljon noita palloliikkeitä, joten opin niitä tekemään aika tehokkaasti. Nyt kun liikunnalle tuli se uusi, keltainen jumppapallo, on voinut jälleen verestää muistoja hyvillä vatsalihasliikkeillä. Opetin Annallekin muutaman.

Lepo varmaan tekee tehtävänsä, olen samaa mieltä. Siitäkin huolimatta treenaaminen taitaa olla vähän henkimaailman asia: joskus sujuu, joskus taas ei laisinkaan.