maanantaina, tammikuuta 07, 2008

Aloitekyvyttömyydestä

Pientä purnausta ihmislajin ihanuuksista seuraa. Jos negaatiot tökkivät, älä jatka.

Aina en voi ymmärtää ihmisiä. Tai siis voin, mutta ärsyttää silti. Eniten raivostuttaa kyvyttömyys selvittää asioita itse ja halu saada kaikki (oli se sitten tietoa tai mitä tahansa muuta) valmiina ja valmiiksi pureskeltuna - jos jokin asia vaatisi vähän vaivannäköä, niin no way, ei tule mitään.

Ehkä eniten asia on aina vaivannut pikemminkin täällä verkossa kuin todellisessa elämässä. Muistan jo Demi- ja Hevostalli.net -foorumiajoiltani kismiintyneeni ihmisten totaalisesta kyvyttömyydestä käyttää hakukonetta asioidensa selvittämiseen. Sama ongelma vaivasi minua myös koko kouluaikani: en koskaan ymmärtänyt, miksi ihmisten oli aina välittömästi kysyttävä ne yksinkertaisimmat asiat, joita eivät tienneet, kun useimmiten ne selvisivät melko pian vain kuuntelemalla. Sama juttu pätee myös verkossa: en liene ainoa, joka on useammin kuin yhdesti kehottanut käyttämään "search this thread" -toimintoa tai Googlea. "Enmäosaa." (= En jaksa, koska olisi mukavampaa, että joku ajattelisi puolestani.) Onhan toki helpompi vastata, ettei osaa, mutta jatkossa helpointa olisi se, että opettelisi. Pidemmällä aikajänteellä asioiden tarkasteleminen tuntuu olevan joillekin kohtuuttoman vaikeaa. Osittain tämä on kai yhteydessä myös kyvyttömyyteen tarkastella asioita kokonaisuuksina. Vastauksia haetaan pikemminkin pieniin asioihin, mutta ei olla tarpeeksi kiinnostuneita ottamaan selvää perusteista.

Elämän muilla osa-alueilla tämä ilmenee jotenkin lyhytjännitteisyytenä ja haluttomuutena tyytyä pieniin tuloksiin ja muutoksiin. Totuus vain on, että ilman kärsivällisyyttä useimpia asioita ei voi saavuttaa. Kärsivällisyys ja kokonaisuuksien hallitseminen toki vaatii myös sitä asioiden hallitsemista itse - ei muihin tai heidän asiantuntemukseensa takertumista. Tämän takia ehkä se itsenäisyys on vain niin tärkeä ominaisuus ihmiselle. Ilman tiettyä itsenäisyyttä ja oma-aloitteisuutta voi tuskin koskaan saavuttaa niitä asioita, joita itse pitää tärkeinä, tai ainakin niiden eteen työskentelyä ja elämä ylipäätään on paljon helpompaa, jos on kykyä ottaa selvää asioista ja hoitaa niitä itse. Riippuvaisuus muista on hyväksyttävää ja välttämätöntä jokaiselle yksilölle, mutta oma elämä koostuu myös omasta tahdosta, omasta identiteetistä ja omista teoista, joita kukaan muu ei voi yksilön puolesta elää.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mä tunnustan olevani kärsimätön :) Heh, ainakin omien tavotteiden ja saautusten ja elämän suhteen. Luulen kuitenkin oppineeni jo jotain, sellaista tiettyä pitkäjänteisyyttä (pakko kai sitä on, jos jaksaa vain puurtaa salilla kuukaudesta ja vuodesta toiseen?) ja ymmärrystä siitä, ettei kukaan saavuta kaikkea kerralla: ei työpaikkaa, ei lihaksia, ei tiettyjä liikkeitä, ei valmistumista jne.

Mutta totta kyllä on, että etenkin virtuaalimaailmassa ja keskustelupalstoilla sellainen "mulle-kaikki-heti-nyt" mentaliteetti ärsyttää. Ei vaivauduta mitään etsimään itse. Mä olen sellainen jotenkin, etten edes viitsi laittaa heti uutta threadia pystyyn tms. vaan yritän itse etsiä ja kysyn vasta sitten tiukan paikan tullen. Jotenkin tuntuu, että sillä tavalla vain osoittaa oman tyhmyytensä, laiskuutensa ja aikaansaamttomuutensa IMO ainakin. Aika paljon tuli avautumista...mutta ei liene haittaa :)

Stash kirjoitti...

Njoo, onhan sitä kärsimättömyyttä itse kussakin toki ja se on ihan normaalia. Oikeastaan se on suoraan yhteydessä siihen arvostuksen määrään ainakin itsellä: niiden asioiden, joita arvostaa tai jollain lailla kokee niin tärkeiksi, että ne haluaa saavuttaa, eteen on mahdollista motivoitua tekemään töitä. Hyvä mittari omalle arvostukselle onkin sitten se, että jonkin asiaan eteen vain ei jaksa ponnistella ja lopulta se jää tekemättä. Motivaatio on sitten kummallinen asia :). Ja niinhän se on, että tuohonkin vaikuttavat monet tekijät, kuten esimerkiksi stressitaso jne - kaikkea ei voi heti saada, kuten sanoitkin.

Ehkäpä se kärsimättömyyskin kumpuaa osaksi priorisoinnin tarpeesta: ne oikeasti tärkeimmät asiat ja oma suunta eivät ole vielä löytyneet, ja siksi ei oikein saa mitään, koska yrittää saada kaiken. Miten hyvin tähän voisikaan lainata Tommy Hellsteniä: "Saat sen mistä luovut."