Kuten aiemmin totesin, jotkut päivät ovat parempia kuin toiset, jotkut taas huonompia. Joskus - joskin harvoin - havahtuu huomaamaan, että niitä huonoja päiviä onkin aika paljon. Itse asiassa näyttää siltä, että täysin hyviä päiviä ei olekaan, ja tarkemmin ajateltuna tila on kestänyt jo pitkään.
Joulun aika ei yleisesti ottaen tuntunut hirveän hyvältä, noin henkisesti. Senkin jälkeen mielialat ovat menneet kummallista (epätyypillistä) vuoristorataa, ihmeelliset ajatukset vaivanneet jatkuvasti ja miltei tärkeimpänä: treenit kulkeneet normaalitasoon nähden todella huonosti. Oikeastaan treenit kulkivat huonosti jo ennen joulua. Erityisesti normaalit päivittäiset liikunnot, kuten pyöräily ja lenkkeily, eivät ole kulkeneet sitten marraskuun. Havahduin pohtimaan, koska viimeksi nautin pyöräilystä, ja huomasin, että se tapahtui itsenäisyyspäivänä. Treenipainot eivät ole nousseet pahemmin loppusyksynäkään, mutta eilinen taisi olla viimeinen niitti: menin treenaamaan yläkroppaa, mutta mistään ei tullut mitään, jopa kevyehköt painot tuntuivat haastavilta, olo aivan hakatulta ja jumiutuneelta jne. Oireet siis mätsäävät orastavaan ylirasitustilaan:
1. treeni ei maistu
2. koordinaatio ei pelaa
3. voimatasot ovat laskeneet
4. lihakset hapottuvat helposti
5. palautuminen treenistä kestää kauan
6. ruokahalu on valtava tai tosi heikko (ennen joulua ruokahaluttomuus, nyt kasvava ruokahalu)
7. psyyke käy ylikierroksilla tai on masentuneisuutta ja flegmaattisuutta
(Lähde: Markku Backman: Treenaa terveenä, Fillari-lehden nettisivut)
Ratkaisuna on pieni aikalisä, keventely. Tämä viikko vaihtuu täysin lepoon, venyttelyyn ja kevyisiin kävelylenkkeihin, ja ensi viikko jatkuu samoissa merkeissä, jollei huomattavaa muutosta tapahdu. Elämässä ei ole mihinkään kiire, ja nyt on parasta mennä kropan ehdoilla. Kevään juoksuhaaveita katsellaan uudelleen ensi kuussa ennen puolimaratonohjelman aloittamista. Jos olo on edelleen tukossa, taitaa tavoite vaihtua johonkin keveään kymppiin.
Oikeastaan en ihmettele tilannetta. Koko viime vuosi oli kokonaisuudessaan rankka, ja vaikka alkusyksystä teinkin kevennyksen, tein todella kovia punttitreenejä lähes koko ajan aina koventaen niitä jouluun asti. Ohjelma sisälsi paljon enemmän raskaita perusliikkeitä kuin kesällä, ja lisäksi olin koko ajan muutenkin menossa, joten söin huonommin ja varoin syömisiä jotenkin alitajuisesti ja typerästi. Myös psyykkisellä puolella on ollut tiettyjä vaivaavia tekijöitä, ja hormonitoiminnassa jo pidempään ongelmia, joita vasta nyt kunnolla hoidetaan. Ennen joulua ruokahalu katosi, mikä tietenkin pahensi tilannetta aika lailla. Ilmeisesti pitkäksi luulemani viiden päivän joulutauko ei riittänyt korjaamaan tilannetta, ja aloitettuani viime viikolla heti kolmella lenkillä ja kunnon puntilla kamelin selkä venähti. Lepolepoa siis, kunnon ruokaa, ja kevyesti liikkeelle kun kroppa tuntuu hyvältä.
Onneksi koulun lisäksi eräs toinen alkava projekti pitää ajatukset poissa ehkä muuten vähän stressaavastakin treenitauosta. Olen asiasta aika tavoin innoissani, ja myös lisätuloja opiskelijan niukkaan arkeen on luvassa. Ja hommaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti