Tällä viikolla takana on kolme saliharjoitusta ja kilometri uintia. Uimahallissa en olekaan käynyt sitten viime kevään, ja ihan mukavaa oli pitkästä aikaa harjoittaa omia polskimistaitoja. Huomasin, että tekniikka ei ole mitenkään parhaasta päästä, mutta ehkä tuota voisi kehittää kevään aikana - kuka tietää? Eilen kävin tappamassa jalat salilla, ja tänään vuorossa on vielä yksi kerta ennen neljän junaan astumista. Viikonloppu menee lähinnä lenkkeillessä, ja aattona suunnittelin kiskovani yhden loikkatreenin vielä ennen kevyen viikon alkua (ja ruokien kimppuun hyökkäämistä).
Hämmennyin hieman, kun Pakkiksen foorumilla ryhdyin kirjoittamaan threadiin "Tavoitteita vuodelle 2008". Tajusin, ettei minulla oikeastaan ole mitään erityistä muuttamista elämässä tai elintavoissani. Koen tilanteen kaiken kaikkiaan tasapainoiseksi, joten motivaatiota muutoksiinkaan ei liikene. Samalla ryhdyin pohtimaan tämän vuoden antia. Olen tyytyväinen, vaikka kokonaisuudessaan vuosi ei ole ollut mitenkään helpoimmasta päästä. Kirjoitukset menivät hyvin, pääsin sisälle haluamaani kouluun, muutin uuteen kotiin (oikeastaan kahdesti) minulle tärkeimmän ihmisen kanssa, yliopisto-opintoni käynnistyivät hyvin ja tunnen olevani oikealla alalla. Sain uusia ystäviä ja kasvoin ihmisenä ainakin piirun verran.
Työt muodostivat suurimman vaativuusalueen ja kävivät monin paikoin liian raskaiksi - selvisin silti ja jouduin vastatusten oman vastuuntuntoni ja aikuisuuteni kanssa nimenomaan niiden ansiosta. Vaikka voin sanoa, että tämänvuotinen työjakso oli ehkä yksi elämäni rankimmista kokemuksista, se kasvatti ja asetti asioita uuteen perspektiiviin. Pinnallisemmin ajateltuna keräsin myös mukavat pohjasäästöt pahan päivän varalle rankkojen työvuorojen ansiosta, ja euroakaan ei ole ilmaiseksi saatu. Sain myös ajokortin, joskin ajaa en (mielestäni) osaa vieläkään. Ajokokeen suorittaminen kuuluu myös kovimpiin paikkoihin tähänhetkisessä suoritusrepertuaarissani. Moista jännitystä en ole kokenut ikinä.
Kokonaisuudessaan vuosi jätti käteen monia asioita. Tärkeintä on tietysti suuntaviivat tulevaisuudelle, mutta maininnan ansaitsee myös tieto siitä, mitä ja miten ehkä tulevaisuudessa ei kannata tehdä tai miten eri tilanteisiin kannattaa ehkä suhtautua. Ikuisuuskysymyksen, näkökulman laajentamisen kanssa edettiin hieman, mutta tehtävää on vielä paljon. Miten oppia näkemään asiat muiden näkökulmasta, hyväksyä oma subjektiivisuutensa ja heikkoutensa?
Ai niin! Ei liene syytä unohtaa keväällä aloitetun salitreenin vaikutuksia elämään. Siitä on tullut yksi tärkeimmistä ajanvietetavoista, joita elämässäni on ja se on antanut paljon - niin itseluottamusta, hyvänolontunnetta, terveyttä kuin uusia ihmissuhteitakin. Kiinnostus aiheeseen liittyvään teoriaan pitää minut aktiivisena. Toiseksi kai on pakko mainita oman ihmissuhteen vakiintumisen antama turvallisuuden ja jatkuvuuden tunne. Se on yksi tärkeimmistä asioista, mitä tiedän.
Tänään kello 16.22 suuntaan junassa kohti Lounais-Suomea, toisin sanoen perhettä ja sukulaisia ja alan hiljentyä joulun viettoon. Lumettomuus vaikeuttaa tunnelmaan pääsemistä, mutta kotiin on aina mukavaa mennä ja kokea turvalliset ja tutut traditiot. Hyvää joulua kaikille, jotka blogia ovat koskaan käyneet lukemassa. Muistakaa, että nyt on hyvä aika huomata ne kaikki oman elämän onnistuneet puolet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti