Niinhän siinä näyttää käyvän, että oikea jalka on ihan pian lenkkeilykunnossa. Onnistuin tosin hidastamaan paranemisprosessia väännyttämällä varpaan kevyesti uudestaan eilen illalla, mikä tietysti nosti ärsytystä aika paljon. Tänään jalassa tuntuu ehkä vähän enemmän kipuilua tietyissä asennoissa kuin eilen, mutta mitään peruuttamatonta ei tainnut päästä tapahtumaan, onneksi. Jos hyvin käy, uskallan jo tänään illalla pienelle lenkille. Salilla olenkin käynyt tällä viikolla joka päivä eilistä lukuun ottamatta aerobisen kompensoimiseksi.
Fyysinen puoli siis alkaa korjaantua, henkinen sen sijaan ei. Jostain kumman syystä koulutöiden ja stressin vähentyminen yhdistettynä fyysisen toimintakyvyn hetkelliseen heikentymiseen on aiheuttanut suhteettoman suuren yleisen morkkiksen. Mielialat heittelevät päivittäin erittäin hyvästä täydelliseen vitutukseen, pienet vastoinkäymiset tuntuvat valtavilta vuorilta ja oma minä (niin fyysinen kuin henkinenkin) aiheuttaa lähinnä negatiivisia tuntemuksia. Peiliin katsoessa vaikuttaa siltä kuin lenkkipolulla tai salilla ei olisi koskaan käytykään, ja koska ymmärtää tuntemusten naurettavuuden, oma morkkisolo ja reaktiot tuntuvat lapselliselta ja äärettömän naurettavalta nillitykseltä. Tämä taas yllyttää entistä suurempaan minämorkkikseen. Yleisesti ottaenhan kaikki on valtavan hyvin, joten syytä mököttelyille ei millään tasolla ole. Kummallinen on oma mieli, muuta ei voi sanoa. Asiaa tietysti auttaisi oman epätäydellisyyden ja heikkouden myöntäminen ja tietynlainen armollisuus itseään kohtaan, mutta sen suhteen minulla onkin vielä paljon opettelemita.
Tänään tiedossa on kuitenkin mahdollista kivaa. Käyn päivällä salilla tahkoamassa selkää ja olkapäitä (jälleen kerran), jonka jälkeen suuntaamme toivottavasti muutaman ystävän kanssa kaupungille jouluostoksille ja kaakaolle. Ehkä sopeutuminen uuteen tilanteeseen tästä pikku hiljaa käynnistyy. Ensi viikolla juhlimmekin samalla punttimimmijengillä (minulle vuoden ainokaisiksi jääviä) pikkujouluja rentoutumisen ja (tietysti) hyvän ruoan merkeissä.
Tänään tiedossa on kuitenkin mahdollista kivaa. Käyn päivällä salilla tahkoamassa selkää ja olkapäitä (jälleen kerran), jonka jälkeen suuntaamme toivottavasti muutaman ystävän kanssa kaupungille jouluostoksille ja kaakaolle. Ehkä sopeutuminen uuteen tilanteeseen tästä pikku hiljaa käynnistyy. Ensi viikolla juhlimmekin samalla punttimimmijengillä (minulle vuoden ainokaisiksi jääviä) pikkujouluja rentoutumisen ja (tietysti) hyvän ruoan merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti