Kirjoitettavaa näyttää syntyvän heti. Hetkeen en ole nimittäin viettänyt tällaista 3-4 tunnin rupeamaa koneeni ääressä jumittaen, ja nyt kun sellainen tuli, olo on kuin akvaariossa. Kaiken lisäksi olen ilmeisesti saamassa jonkinlaisen lomaflunssan kaupanpäällisiksi, joten pää on raskas kuin mikä. Siis paras mahdollinen syy kirjoittaa lisää.
Kuten lisäämistäni suosikkilinkeistä voi päätellä, tykkään selailla ruoka- ja terveysblogeja. Äärimmäisen sopiva yhdistelmä siis ottaen huomioon, että vaikkapa Pastanjauhajien ihanat ruokaohjeet ovat kyllä tarvittaessa omiaan kaatamaan proteiinipitoisen terveysruokavalion. Kutrin sivusto on mielestäni parhaita terveellisen elämäntavan oppaita, ja myös Kutrin blogi on hienoa luettavaa kaikkine pohdintoineen maailman ilmiöistä. Jotakin samankaltaista toivoisin voivani tuottaa itsekin: uusia näkökulmia mielenkiintoisiin aiheisiin.
Ravinnon ja liikunnan yhdistelmä saattaa lähiaikoina puhutella minua paljonkin, ja siitä on hedelmällistä aloittaa. Liikunnan lisäämisen sai minulla puolisentoista vuotta sitten aikaan laihduttaminen, joka johti sitten suoranaiseen liikunta- ja ravinnontarkkailuriippuvuuteen. Tällä hetkellä laihdutusprojekti on lopullisesti päätöksessään ja kääntymässä pikemminkin lihasmassankasvatusprojektiksi (-> tietää kuntosaliharjoitteluun orientoitumista). Ruokavaliovaikutteet tulevat mainituista syistä suurimmaksi osaksi juuri Kutrin viitoittamalta tieltä yhdistettyinä muihin liikkuvalle ihmiselle edullisiin oppeihin. Tunnustan myös käyttäväni kalorilaskuri.fi :tä. Tämä siitä syystä, että haluan tietää todellakin syöväni tarpeeksi (tämän asian kanssa minulla on, ikävä kyllä, laihduttamisvajeen jäämistöinä jonkin verran ongelmia) ja erityisesti voidakseni tarkkailla hh/p/r -jakaumaa eli proteiinien ja rasvojen riittävää saantia suhteessa hiilihydraatteihin. Koulu- ja työpaikkaruokailut sekä kahvilat ovat Suomessa erittäin otollisia tekijöitä lahottamaan riittävän proteiininsaannin, erityisesti, jollei muista juoda säännöllisesti maitoa. Suomalaiset ravintosuositukset ovat muutenkin melko hiilaripainotteisia, mikä taatusti saattaa sopia yhdelle, mutta ei useimmille. On hyvä muistaa, että siinä, missä hiilihydraatit toimivat energianlähteinä, proteiinit ovat elimistön elintärkeitä rakennusaineita. Kaikella kunnioituksella oman yhteiskouluni ruokahenkilöstöä kohtaan, mutta saan toisinaan käyttää taitoa ja mielikuvitusta yrittäessäni koostaa tarjottavista proteiinien kannalta tasapainoisen aterian. Tietysti vaikeammaksi koko asian tekee se, että en syö punaista lihaa ollenkaan ja kanaa sekä kalaakin harkitusti.
Liikunnan kannalta ongelmani on juuri lihaskunnon puute, joka korostui erityisesti laihdutuksen viimeisinä kuukausina, joina takuuvarmasti menetin juuri sitä tärkeää lihasta pelkän rasvan sijasta. Perinteisesti mieluisin aerobinen lajini kahden viikoittaisen ratsastustunnin ohella on ollut juoksu: lenkkejä on mahtunut viikkoon 3-6 kappaletta. Jalkani ovat kuitenkin ilmeisen ongelmalliset tällaisen tärähdysliikunnan kannalta, ja jatkuvat krampit ja kivut ovat hieman rajoittaneet hölkkäilyä. Nyt, kun ratsastustunnit vuoden vaihduttua jäivät pois ohjelmasta, koetan lisätä kuntosalikäymistä, pitää mukana juoksu- sekä kävelylenkkejä sekä mahdollisuuksien mukaan muuta aerobista liikuntaa venyttelyä unohtamatta. Saanette seurata liikuntaprojektini etenemistä kevään mittaan. Tämän hetken tilanne näyttää hieman huonolta, ellei olo parane normaaliksi. Luultavasti juoksulenkki jää väliin ja kävelemään lähtemistäkin on harkittava, sillä mitään tappajatautia en nyt halua lietsoa viimeiselle lomaviikonpuolikkaalleni.
Keväällä minua odottavat viimeiset ylioppilaskirjoitukset sekä pääsykokeet, jotka luultavasti kirvoittavat jonkin verran ajatuksia opiskelun tiimoilta. Tällä hetkellä on myönnettävä, että olen velvollisuuksistani pihalla kuin lumiukko enkä ole uhrannut minuuttiakaan lomastani kouluharjoitusteni miettimiselle. (Kirja on ollut auki monesti, mutta kuten kaikki opiskelijat tietävät, se on vain hyvin harkittua itsensä hämäystä.) Torstaihin mennessä kuitenkin olisi itsensä kannalta edullista saada aikaiseksi edes jotakin, joten motivoitumisen ajattelu on parasta aloittaa nyt, esimerkiksi lopettamalla tämä kirjoitus.
Kuten lisäämistäni suosikkilinkeistä voi päätellä, tykkään selailla ruoka- ja terveysblogeja. Äärimmäisen sopiva yhdistelmä siis ottaen huomioon, että vaikkapa Pastanjauhajien ihanat ruokaohjeet ovat kyllä tarvittaessa omiaan kaatamaan proteiinipitoisen terveysruokavalion. Kutrin sivusto on mielestäni parhaita terveellisen elämäntavan oppaita, ja myös Kutrin blogi on hienoa luettavaa kaikkine pohdintoineen maailman ilmiöistä. Jotakin samankaltaista toivoisin voivani tuottaa itsekin: uusia näkökulmia mielenkiintoisiin aiheisiin.
Ravinnon ja liikunnan yhdistelmä saattaa lähiaikoina puhutella minua paljonkin, ja siitä on hedelmällistä aloittaa. Liikunnan lisäämisen sai minulla puolisentoista vuotta sitten aikaan laihduttaminen, joka johti sitten suoranaiseen liikunta- ja ravinnontarkkailuriippuvuuteen. Tällä hetkellä laihdutusprojekti on lopullisesti päätöksessään ja kääntymässä pikemminkin lihasmassankasvatusprojektiksi (-> tietää kuntosaliharjoitteluun orientoitumista). Ruokavaliovaikutteet tulevat mainituista syistä suurimmaksi osaksi juuri Kutrin viitoittamalta tieltä yhdistettyinä muihin liikkuvalle ihmiselle edullisiin oppeihin. Tunnustan myös käyttäväni kalorilaskuri.fi :tä. Tämä siitä syystä, että haluan tietää todellakin syöväni tarpeeksi (tämän asian kanssa minulla on, ikävä kyllä, laihduttamisvajeen jäämistöinä jonkin verran ongelmia) ja erityisesti voidakseni tarkkailla hh/p/r -jakaumaa eli proteiinien ja rasvojen riittävää saantia suhteessa hiilihydraatteihin. Koulu- ja työpaikkaruokailut sekä kahvilat ovat Suomessa erittäin otollisia tekijöitä lahottamaan riittävän proteiininsaannin, erityisesti, jollei muista juoda säännöllisesti maitoa. Suomalaiset ravintosuositukset ovat muutenkin melko hiilaripainotteisia, mikä taatusti saattaa sopia yhdelle, mutta ei useimmille. On hyvä muistaa, että siinä, missä hiilihydraatit toimivat energianlähteinä, proteiinit ovat elimistön elintärkeitä rakennusaineita. Kaikella kunnioituksella oman yhteiskouluni ruokahenkilöstöä kohtaan, mutta saan toisinaan käyttää taitoa ja mielikuvitusta yrittäessäni koostaa tarjottavista proteiinien kannalta tasapainoisen aterian. Tietysti vaikeammaksi koko asian tekee se, että en syö punaista lihaa ollenkaan ja kanaa sekä kalaakin harkitusti.
Liikunnan kannalta ongelmani on juuri lihaskunnon puute, joka korostui erityisesti laihdutuksen viimeisinä kuukausina, joina takuuvarmasti menetin juuri sitä tärkeää lihasta pelkän rasvan sijasta. Perinteisesti mieluisin aerobinen lajini kahden viikoittaisen ratsastustunnin ohella on ollut juoksu: lenkkejä on mahtunut viikkoon 3-6 kappaletta. Jalkani ovat kuitenkin ilmeisen ongelmalliset tällaisen tärähdysliikunnan kannalta, ja jatkuvat krampit ja kivut ovat hieman rajoittaneet hölkkäilyä. Nyt, kun ratsastustunnit vuoden vaihduttua jäivät pois ohjelmasta, koetan lisätä kuntosalikäymistä, pitää mukana juoksu- sekä kävelylenkkejä sekä mahdollisuuksien mukaan muuta aerobista liikuntaa venyttelyä unohtamatta. Saanette seurata liikuntaprojektini etenemistä kevään mittaan. Tämän hetken tilanne näyttää hieman huonolta, ellei olo parane normaaliksi. Luultavasti juoksulenkki jää väliin ja kävelemään lähtemistäkin on harkittava, sillä mitään tappajatautia en nyt halua lietsoa viimeiselle lomaviikonpuolikkaalleni.
Keväällä minua odottavat viimeiset ylioppilaskirjoitukset sekä pääsykokeet, jotka luultavasti kirvoittavat jonkin verran ajatuksia opiskelun tiimoilta. Tällä hetkellä on myönnettävä, että olen velvollisuuksistani pihalla kuin lumiukko enkä ole uhrannut minuuttiakaan lomastani kouluharjoitusteni miettimiselle. (Kirja on ollut auki monesti, mutta kuten kaikki opiskelijat tietävät, se on vain hyvin harkittua itsensä hämäystä.) Torstaihin mennessä kuitenkin olisi itsensä kannalta edullista saada aikaiseksi edes jotakin, joten motivoitumisen ajattelu on parasta aloittaa nyt, esimerkiksi lopettamalla tämä kirjoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti