Tukholma 17.-20.4.

Nyt seuraa vähän tarkempaa matkakertomusta. Kuvat lisään, kunhan saan ne koneelleni.

Lähdimme reissuun torstai-iltana Viking Isabellalla Turun satamasta. Laivan siivous tai vastaava oli melko paljonkin myöhässä, sillä kun laivan olisi pitänyt lähteä yhdeksältä, istuimme terminaalin odotusaulassa vielä puoli kymmeneltä. Lopullinen lähtoaika taisikin olla noin kymmenen maissa, joten iltaa laivalla ei ollutkaan kovin paljon jäljellä seuraavan aamun aikaisen herätyksen vuoksi. Kävimme kuitenkin toki syömässä - ja ihan listalta - Food Gardenissa vielä ennen nukkumaanmenoa, ja täytyy sanoa, että mainiosti ainakin ruoan suhteen matka alkoikin. Äiti (joka siis oli matkaseurana, mikäli asia ei vielä ole selvinnyt) valitsi grillilohta, kun taas minä söin elämäni ensimmäistä kertaa pecanpähkinäleivitettyä ruijanpallasta, kampelasukuun kuuluvaa vaaleaa, tavattoman maukasta kalaa, tagliatellen ja juustokastikkeen kerana.

Perjantaiaamuna saavuimme Tukholmaan 07.15. Tätä ennen takana oli tietysti perinteinen meriaamiaistankkaus noutopöydästä: sämpylää, munakokkelia, kasviksia, muroja, kuivattuja hedelmiä, marjoja ja maustamatonta jogurttia. Ei turhan hiilihydraatitonta ravintoa! Hotellimme Scandic Malmen sijaitsi mukavan kävelymatkan päässä terminaalista (Södermalmilla), mutta koska huoneen luovutus oli vasta iltapäivällä, kävimme vain heivaamassa matkatavaramme säilytykseen ja jatkoimme aamua kaupungilla kierrellen. Kiersimme vanhaa kaupunkia lähinnä näyteikkunoita tiiraillen ja kymmeneltä sitten jo pääsikin ostoksille mm. Gallerieniin ja NK:lle keskustaan (joskin jälkimmäinen on kyllä ainakin omalle budjetille turhan hintava). Tiedättehän Gallerienin keskikäytävän ihanat herkku- ja leivoskojut? No, emme voineet olle tilaamatta yhtä isoa porkkanamuffinsia jenkkityylin leipomusmyymälästä, ja olihan se hyvää. Tuorejuustokuorrutusta oli varmasti ainakin sentin kerros. :D Hyvin vähän ostoksia kuitenkaan itse tein joitakin kosmetiikkahankintoja ja konvehtishoppailuja lukuun ottamatta. Jotenkaan ei jaksa enää niin innostaa kauppojen kiertely - varsinkaan, kun liikkeet keskustoissa ovat Pohjoismaissa hyvinkin identtisiä.

Iltapäivällä istuimme keskustellen maailman asioista Norrmalmstorgetilla ennen kuin palasimme vanhaan kaupunkiin tekemään vielä hieman ostoksia ja syömään. Tällä kertaa valinta osui italialaiseen ravintolaan, jonka nimeä en millään kykene muistamaan, mutta ruoka ja palvelu olivat kyllä ensiluokkaisia. Itse söin aurinkokuivatulla tomaatilla täytettyä broilerinrintaa, chilirisottoa ja mangoraitakastiketta, ja maistoin ensi kertaa elämässäni äidin lautaselta myös ankkaa (joskaan kokemus ei ollut kovin vakuuttava - ihme kumia). Ruokailun jälkeen taisimme jo suunnatakin hotellille lepäämään. Huone oli varsin siisti ja hotelli todella rauhaisa siitäkin huolimatta, että se sijaitsee Södermalmissa Östgatanilla, joka on tavallaan kaupunginosan vilkkain pääkatu. Toivomisen varaa jätti ainoastaan ikkuna, joka oli tylsästi sisäpihalle päin. No, aina ei voi saada kaikkea.

Illallistimme kotoisasti ihan ruotsalaisesta lähikaupasta ostetulla ruoalla, kuten riisikakuilla, kesolla, jogurtilla, tomaateilla ja omenilla. Pientä hämminkiä muuten aiheutti se, että ainakaan tuossa nimenomaisessa kaupassa tuoretavaraa kuten hedelmiä ei punnita etukäteen kuten Suomessa, vaan myyjä lyö kassalla hinnan ilmeisesti kappalehinnan mukaan! Mahdoimme olla huvittava näky yrityksissämme selvittää edellä olevien asiakkaiden toimintatapaa, kun emme löytäneet koko kaupasta tarravaakaa.

Hotelli sijaitsi lisäksi vastapäätä Medborgarplatsenia ja Söderhallarnaa, isoa ostoskeskusta ja kauppahallia. Perjantain oikeastaan kruunasi klubi-ilta Saluhallin alapuolella sijaitsevassa musiikkiravintola Restaurant Louisissa, jossa esiintyi leppoisaa bluesia ja swingiä soittava jazzyhtye. Vaikka asiakaskunta olikin melko keski-ikävoittoista, tunnelma oli valtavan rentoutunut ja leppoisa ja bändi suorastaan sympaattinen. Ainoa virhe, minkä tein, oli juoda juuri ennen nukkumaanmenoa iso lasi Coca-colaa, sillä voitte kuvitella, että kofeiiniherkkyyteni ansiosta nukahtaminen oli vaikeaa ja yö yhtä vessajuoksua.

Aamulla olisi ollut vapaus nukkua pitkään, mutta kuten sanottua, kukuin ylhäällä jo ennen seitsemää ja tungin itseni tietysti ensimmäisten joukossa aamiaiselle äidin jäädessä torkkumaan. Hotelliaamiaiset ovat sitten mainioita: sämpylää erilaisilla täytteillä, maukkaita muroja ja saaristolaisleipää voisi syödä makunsa puolesta miten paljon tahansa, jollei tuntisi ruoansulatuksensa rajoja. Myönnän kyllä olevani hiilarihiiri: toimin parhaiten, kun ruokavaliossa on runsaasti hyviä hiilihydraatteja, ja jos ne jäävät vähälle, hirveät himot iskevät välittömästi. Onneksi matkalla tuon kiintiön täyttämisessä ei koskaan ole pahemmin ongelmia.

Melko pian aamiaisen jälkeen seurasi päivän liikunta-annos Forgrenska Badstadietilla (vastapäätä Malmenia sijaitsee muuten sekin). Uin kilometrin kuntouimariradalla ja tunsin itseni perheiden ja tätien joukossa urheilulliseksi jopa hiilariturvotuksessa! Ai niin, ja olipa mukava päästä 19-vuotiaana 2 eurolla polskimaan. Urheilullisen lisäksi siis tunsin itseni myös (liian) nuoreksi. Joka tapauksessa uiskentelun jälkeen iski tietysti hirveä nälkä, jonka sammutimme Södermalmilaisessa kahvila Muggenissa: minun lautaselleni päätyi kanaa ja mozzarellaa, äitylille taas vuohenjuustoa ja pinjansiemeniä. Ja ne leivokset. Ovat muuten Ruotsissa ihan omaa luokkaansa niin ulkonäkönsä kuin kokonsa puolesta.

Kävelimme Södermalmilta Drottningatanin tungoksen läpi T-centralenille eli päämetroasemalle. Pienen sähläyksen jälkeen saimme hankittua metroliput Tenstaan. Kyseessä on siis Rinkebyn ja Hjulstan lähellä sijaitseva Tukholman lähiö, johon liittyy vanhempieni kohdalla henkilökohtaista historiaa 70-luvun lopulta. Tenstan kierroksesta en jupise nyt sen enempää, mutta yleisesti voin sanoa, että juuri tällaisten asioiden kautta on mielestäni kunkin hyvä tutustua omaan lähihistoriaansa ja ymmärtää paremmin esimerkiksi vanhempiensa näkökantoja. Kotiseutumatkojen kautta on myös jotenkin mahdollista päästä osalliseksi sellaisesta nostalgiantunteesta, jota ei itse ole varsinaisesti aiemmin kokenutkaan.

Tenstasta jatkoimme suoraan takaisin Kungsträdgårdenille ja nostimme verensokeria TGI's Friday -ravintolassa (keskellä Norrmalmstorgetia, jenkkiläisistä jenkkiläisin) uskomattoman äitelillä jälkkäriannoksilla. Söimme kumpikin kummastakin puolet, ja voin sanoa, että hieman tiukkaa teki: toisessa oli vaniljajäätelön lisäksi kinuski- ja suklaakastiketta, kermavaahtoa ja kirsikkaa ja brownies-annoksessa kaksi tahmeaa, pähkinäistä mutakakkupalaa, kinuski- ja suklaakastiketta sekä jäätelöä. Tuon tankkauksen jälkeen kuitenkin jaksoimme kiertää vielä Moderna Museetin Andy Warhol -näyttelyn. Kiinnostuin aikanaan Warholista David Bowien kautta ja jonkin verran taiteilijan elämästä tiesin jo etukäteen, mutta näyttely toi paljon lisää infoa moneltakin kannalta. Tosin myös paljon jäi avoimeksi ja hämärän peittoon, mutta näinhän usein modernin taiteen kanssa käy, ja ehkä se on tarkoituskin. (kuva http://www.tgifniagara.com/gallery.html)

Illalla vain lepäsimme rankan päivän jäljiltä ja testasimme Scandic Malmenin oman ruokaravintolan illallistarkoituksessa. Niinhän siinä kävi, että gratinoidut vuohenjuustoleivät punasipulihillokkeella veivät voiton "Matkan paras ruoka" -listaukessa: uskomattoman maukasta ja täydellisesti rakennettua ruokaa. Hintakin taisi olla reissun halvin, vain noin 14 euroa annoksesta! Tuon jälkeen kelpasi mennä huoneeseen unettumaan, ja nukkumatti tulikin jo yhdeksältä - seuraavan aamun herätystä ajatellen hyvä juttu.

Aamulla emme ehtineet hotelliaamiaiselle, sillä Viking Isabella lähtö oli paikallista aikaa jo varttia vaille kahdeksan. Hyttiä meillä ei paluumatkalla ollut, joten jätimme tavaramme säilytykseen ja haahuilimme koko päivän pitkin laivaa. Tämä on se osuus, josta en ruotsinmatkoissa pidä, sillä päivälaivoilla ilman hyttiä oleminen on mielestäni suurimman osan ajasta todella puuduttavaa. Tarkemmin ajatellen sama pätee myös iltalaivoihin, sillä en pahemmin juo alkoholia enkä varsinkaan humalahakuisesti, ja tämähän taitaa olla risteilylle tulevien pääasiallinen huvi. Joka tapauksessa aloitimme aamun laivassa Seaside Cafe -aamiaisella eri mielikuvituksekkaasti puurolla, kananmunalla, sämpylällä ja tuoremehulla, ja pitkä päivä kului sen jälkeen lähinnä lehtiä lukien ja TaxFreetä tutkaillen.

Kohokohdaksi paluumatkallakin tietysti muodostui laivan perinteinen seisova pöytä, jossa oli varsinkin lämpimien ruokien osalta jälleen mainio valikoima. Jotkut pitävät laivan noutopöytää vain syöttölänä, mutta minusta itse pöytien ruuat ovat varsin hyvin valmistettuja. Toinen hyvä puoli on, että noutopöytä antaa mahdollisuuden koostaa todella terveellisiä ja hyviä kokonaisuuksia. Omalle lautaselleni kertyi mm. saaristolaisleipää ja graavikalaa, broilerin valtava grillattu file, erilaisia salaatteja, höyrytettyjä kasviksia, maissia, äyriäispaellaa, mustekalaa, oliiveja, artisokkia ja juustomakaronia. Kontrolli ja sivistyneisyys katosi oikeastaan vasta jälkkäripöydässä, josta kiskoin kaksi lautasellista vaniljajäätelöä suklaa- ja kinuskikastikkeella. Ei, mutta kyllä se kannatti. Kerrankos sitä noutopöydässä syödään. ;) Totta on se, että jonot ja ihmisten tunku noissa buffeteissa on todella häiritsevää ja harmillista. Siksi ehkä jatkossakin tyydyn ainakin itse aamiaista lukuun ottamatta laivallakin vain á la carte -ravintoloihin.

Kotiinpaluu oli väsyttävä, mutta ei harmittava. Neljä päivää täydellistä offailua on oikeastaan ihan hyvä aika. Kaiken kaikkiaan matkasta jäi niin hyvä maku, että saapi nähdä, milloin tre kronor kutsuu uudelleen..