perjantaina, maaliskuuta 14, 2008

Muutama sana elämästä ja suunnitelmista

Tukholman-matka on nyt sitten varmistunut. Eilen varasin ja maksoin laivamatkat, hytit ja laivaruokailut, edessä on vielä mahdollisesti sopivan hotellin etsintää ja suunnittelua. Haluaisin (ja tiedän äitini olevan samaa mieltä) pitää reissaamisen kuitenkin mahdollisimman spontaanina, joten mitään minuuttiaikatauluja ei ole tarkoitus tehdä. Vaan voitte kuvitella, että tällaiselle organisaattoripersoonalle suunnittelemattomuus on varsinkin innostuneena täysin mahdotonta - olen jo selvittänyt sopivia hotelleja ja huonovaihtoehtoja, selaillut karttoja ja tarjouksia, syynännyt laivan buffettarjontaa (ja suunnitellut jo valmiiksi valitsemani ruokalajit), eritellyt TaxFree -ostettavia ja arvioinut niiden hintoja sekä kaikkea muuta mukavaa hoopolta vaikuttavaa. Pääpointti on kuitenkin se, että on hurjan mukavaa päästä pitkästä aikaa matkaamaan ja rentoutumaan täyshoidossa. Kuukausi on - onneksi - lyhyt aika.

Pelkkä matkakuume ei kuitenkaan nyt pidä mielialaa korkealla. Jo useamman päivän olen pohtinut sopivaa hetkeä kiteyttää tänne tämänhetkiset tuntemukseni elämästä ja ajatukseni asioiden kulusta, ja teen sen nyt. Tällä hetkellä kyse on kutakuinkin pienestä, mutta kokonaisvaltaisesta huomiosta koskien arjen kulkua, mielialaa, elämää ja sen osa-alueita. Vuoristoradasta huolimatta olen jo pidemmän aikaa voinut mennä nukkumaan iltaisin toivoen, että seuraava aamu ja seuraava päivä olisi jo pian, voinut lähteä kouluun innoissani tulevasta päivästä, tehdä tulevaisuudensuunnitelmia perustaen niitä nykyisen varaan ja nauttia elämästä vain sellaisena kuin se on, pure. Ehkä tässä on kyse jotenkin paitsi siitä, että olen tehnyt oikeita valintoja, myös siitä, että alan ymmärtää valintojeni todella olevan minun omiani - voin vain itse tehdä elämästä sellaista kuin haluan enkä ole ratkaisuistani enää vastuussa muille (toki olen riippuvainen muista ja minun on ajateltava heitä tehdessäni päätöksiä, mutta en kuitenkaan voi tuntea tyytymättömyyttä väittäen, että syy on muissa). Enää ei vain yksinkertaisesti tarvitse tehdä asioita, joita ei halua. Maailma on vain auki niiltä osin kuin sen haluaa. Velvollisuuksia toki on ja ne kuuluvat elämään - ikävätkin, mutta pääpiirteissään tyytyväisyys siihen, mitä olen saanut kasaan, on ihan silminnähtävää.

Tämän ymmärtäminen on otaksuttavasti se suurin mielihyvän lähde, sillä liittyyhän se myös minäpystyvyyden kokemukseen. En ainoastaan tee tiettyjä asioita, vaan minä pystyn itse päättämään, miten haluan tehdä. Koskaan ei kai voi olla täysin varma, ja epävarmuuden sietäminen on sekin välttämätöntä, mutta tiedättehän - se tunne, että kuitenkin kaikki on jotenkin kohdallaan ja muutoksille ei ole tarvetta, on siellä silti, pohjimmaisena, määrittämässä koko muuta tunneskaalaa. Harhaanjohtavaa kai tämä on sikäli, etten toki ihan joka hetki tunne näin, mutta mittarina voisi kai pitää sitä, että suurimman osan ajasta tiedän, että tämä on nyt se elämä, jota haluan elää. Ehdoitta.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Täällä kaivataan jo päivitystä ainakin reissusta. Olin siellä Kultsalla muuten - aivan mielettömän upeat kisat oli. Jäi todella hyvä ja mahtava fiilis kisoista. Tahtoo uudestaan ainakin katsomaan :) Voisi pitää sitä syksyn kisaa sitten silmällä, josko lähdettäisiin porukalla?