Muutama sana elämästä ja suunnitelmista

Tukholman-matka on nyt sitten varmistunut. Eilen varasin ja maksoin laivamatkat, hytit ja laivaruokailut, edessä on vielä mahdollisesti sopivan hotellin etsintää ja suunnittelua. Haluaisin (ja tiedän äitini olevan samaa mieltä) pitää reissaamisen kuitenkin mahdollisimman spontaanina, joten mitään minuuttiaikatauluja ei ole tarkoitus tehdä. Vaan voitte kuvitella, että tällaiselle organisaattoripersoonalle suunnittelemattomuus on varsinkin innostuneena täysin mahdotonta - olen jo selvittänyt sopivia hotelleja ja huonovaihtoehtoja, selaillut karttoja ja tarjouksia, syynännyt laivan buffettarjontaa (ja suunnitellut jo valmiiksi valitsemani ruokalajit), eritellyt TaxFree -ostettavia ja arvioinut niiden hintoja sekä kaikkea muuta mukavaa hoopolta vaikuttavaa. Pääpointti on kuitenkin se, että on hurjan mukavaa päästä pitkästä aikaa matkaamaan ja rentoutumaan täyshoidossa. Kuukausi on - onneksi - lyhyt aika.

Pelkkä matkakuume ei kuitenkaan nyt pidä mielialaa korkealla. Jo useamman päivän olen pohtinut sopivaa hetkeä kiteyttää tänne tämänhetkiset tuntemukseni elämästä ja ajatukseni asioiden kulusta, ja teen sen nyt. Tällä hetkellä kyse on kutakuinkin pienestä, mutta kokonaisvaltaisesta huomiosta koskien arjen kulkua, mielialaa, elämää ja sen osa-alueita. Vuoristoradasta huolimatta olen jo pidemmän aikaa voinut mennä nukkumaan iltaisin toivoen, että seuraava aamu ja seuraava päivä olisi jo pian, voinut lähteä kouluun innoissani tulevasta päivästä, tehdä tulevaisuudensuunnitelmia perustaen niitä nykyisen varaan ja nauttia elämästä vain sellaisena kuin se on, pure. Ehkä tässä on kyse jotenkin paitsi siitä, että olen tehnyt oikeita valintoja, myös siitä, että alan ymmärtää valintojeni todella olevan minun omiani - voin vain itse tehdä elämästä sellaista kuin haluan enkä ole ratkaisuistani enää vastuussa muille (toki olen riippuvainen muista ja minun on ajateltava heitä tehdessäni päätöksiä, mutta en kuitenkaan voi tuntea tyytymättömyyttä väittäen, että syy on muissa). Enää ei vain yksinkertaisesti tarvitse tehdä asioita, joita ei halua. Maailma on vain auki niiltä osin kuin sen haluaa. Velvollisuuksia toki on ja ne kuuluvat elämään - ikävätkin, mutta pääpiirteissään tyytyväisyys siihen, mitä olen saanut kasaan, on ihan silminnähtävää.

Tämän ymmärtäminen on otaksuttavasti se suurin mielihyvän lähde, sillä liittyyhän se myös minäpystyvyyden kokemukseen. En ainoastaan tee tiettyjä asioita, vaan minä pystyn itse päättämään, miten haluan tehdä. Koskaan ei kai voi olla täysin varma, ja epävarmuuden sietäminen on sekin välttämätöntä, mutta tiedättehän - se tunne, että kuitenkin kaikki on jotenkin kohdallaan ja muutoksille ei ole tarvetta, on siellä silti, pohjimmaisena, määrittämässä koko muuta tunneskaalaa. Harhaanjohtavaa kai tämä on sikäli, etten toki ihan joka hetki tunne näin, mutta mittarina voisi kai pitää sitä, että suurimman osan ajasta tiedän, että tämä on nyt se elämä, jota haluan elää. Ehdoitta.

Katse treenikevääseen

Se, mitä tästä viikosta on noin yleisesti jäänyt käteen, liittyy lähinnä treenaamiseen. Tuntuu, että juuri muuta ei ole koulun ohella ehtinytkään tehdä – viime viikonloppu meni sukuloidessa, levätessä ja syödessä, ja nyt säännöllinen rytmi on tuntunut taas ihan omalta. Treeniviikosta tuli muutenkin yhtenäinen ja hyvä, joten kelpaahan siitä tänne raportoida.

Ma Jalkatreeni 80 min. Lähinnä etukyykkyä, askelkyykkyä ja yhden jalan suorin jaloin maastavetoa. Jälkimmäisin napsautti jotain pientä polvessa, ja omituinen tunne onkin seurannut sitä läpi viikon.

Ti Selkä- ja olkatreeni 90 min. Kaikki sarjat tuli tehtyä ja muutenkin peruskauraa.

Ke Uinti 30 minuuttia (1 km) ja kävely 1,5 h venyttelyineen.

To Jalkatreeni tällä kertaa peruskyykyllä, hackilla (!) ja suorin jaloin maastavedolla höystettynä, 65 min. Ei hassumpaa, varsinkaan, kun mukana oli uusi liike. Maltoin tehdä pitkät ja hartaat lämmittelyt.

Pe Voimistelu 45 minuuttia venyttelyineen, afrotanssi 1 h, pyöräilyt 40 minuuttia.

La Hölkkälenkki, päälle hyppyjä ja punnerruksia sekä venyttelyt, noin 45 minuuttia.

Tänään edessä on vielä pitkähkö ylävartalotreeni, arviolta aikaa tulee menemään noin 90 minuuttia.

Itse asiassa eilen piti olla lepopäivä, mutta jalat olivat levottomat ja muutenkin teki mieli ulkoilmaan (ettei vain olisi tullut luettua liikaa psykologian metodologiaa?). Lenkki meni kuitenkin hyvin, ja olen tyytyväinen, että lähdin ihan juoksentelemaan. Nyt kuitenkin, kun tarkastelen viikkoa kokonaisuutena, voin huomata, että treeniä tulee tälle viikolla kaiken kaikkiaan 10 ja puoli tuntia! Ok, salitreenistä osa menee kaikenlaiseen nyhväykseen, kävelyt ja voimistelut ovat kevyttä ja venyttelyjä nyt ei oikeasti lasketa mutta silti. Viime syksynä tein näitä treenimääriä ja tuntui kuin olisin aina menossa, söin liian vähän ja aineenvaihdunta oli ihan jumissa. Jotakin tekemistä tällä on kaksijakoiseen siirtymisen kanssa: vaikka olen nostanut treenien volyymiä (lyhyet sarjat, mutta kokonaistoistomäärän nousu), treenifrekvenssin lisääminen on jotenkin kummasti muovannut palautumiskykyä. Syön toki nykyisin myös paremmin, mutta esimerkiksi tämä viikko ei ole ollut ravintopuolella mitenkään optimaalinen, vaan vatsa on kieltäytynyt toimimasta parhaalla mahdollisella tavalla ja näläntunne on ollut vähän tai vähän enemmän hukuksissa koko ajan. Kumma se ihmisen keho vain siis on.

Nyt mennään eteenpäin ja ensimmäinen kunnon lepopäivä olkoon sitten, kun oikeasti väsyttää. Toivon, että ensi viikolle luvatut lämpötilat sulattavat pyörätiet auki, ja pääsen viimein hybridini kanssa tositoimiin. Mainittakoon, että yhteistyömme alku on ollut takkuinen, sillä nurin on menty ja naarmuja nuoltu useamman kerran. Ilmeisesti tuliterät kesärenkaat, uudet jarrut ja huono ajuri yhdistettynä näihin pääkallokeleihin ei ole mitenkään paras yhdistelmä. Kuitenkin se, mitä paljaalla on päässyt ajelemaan, on antanut esimakua vähän laadukkaamman pyörän ajotuntumasta. Kesällä muuten sitten ajetaan pyörällä, se on varma. Ja juostaan, loikitaan sekä nostetaan aerobinen kunto ylös näytille sieltä kuopasta, minne talvikausi se tönäisi. Samalla toivottavasti säilytetään ne lihat, joita se talvikausi vastaavasti kerrytti.

Tarkkoja suunnitelmia en halua tehdä, mutta vakaasti suunnitelmissa on nyt tehdä muutama tällainen treenikierto ja sitten alkaa hiljalleen tiputtaa puntin määrää aerobisen lisääntyessä. Ehkä loppukeväästä sitten juoksennellaan ihan kisoissa asti, kun kerran kevään puolimaraton menee mitä luultavimmin sivu suun? Ystävän kanssa olemme suunnitelleen tuossa aiemmin mainittuja loikka- ja porrasharjoituksia Harjulla heti, kun säät antavat periksi, ja itseäni himottaisi kesällä verestää myös yleisurheilutaitoja.

P.S. Bloggerin Compose-tekstieditori on todellakin aivan perunamaasta. Jos on olemassa valmis teksti, kopiointi ei onnistu millään suoraan, vaan jos haluat vaihtaa esimerkiksi fontteja, varsinaisessa html-editorissa tagit tuplaantuvat ja kombinoivat keskenään mielivaltaisilla tavoilla, mistä on tuloksena fonteiltaan täysin sekava tuotos. Korjailepas siinä nyt sitten tageja manuaalisesti, kun on muka-helppo compose-editori sotkemassa kaiken. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos ei voida kehittää tämän toimivampaa järjestelmää, jättäkää kokonaan tekemättä. Ne, jotka eivät sitten osaa blogata ilman, olkoot kirjoittamatta. Hemmetti.